Munasarjat elävät erilaista elämänsykliä kuin ihminen niiden ympärillä. Munasarjat aktivoituvat puberteetissa ja ikääntyvät varhain, selvästi ennen 40 ikävuotta. Mutta miten kokonaisuudelle tapahtuu neljänkympin ympärillä? Kun selfien tai peilikuvan perusteella ei todellakaan voi samaistua vaihdevuosikuvastoon?
Perimenopaussi vai PMS ja mistä on kysymys?
Perimenopaussi on pitkä ajanjakso ennen varsinaisia vaihdevuosia ja sen oireet voivat olla hyvin saman tyyppisiä kuin PMS:ssä eli suomeksi “kuukautisia edeltävässä jännistysoireyhtymässä”. Tarkkaa ymmärrystä sen enempää PMS:n kuin esivaihdevuosien mekanismista ei ole - niin uskomatonta kuin se onkin!
PMS:lle on olemassa diagnoosikoodi, perimenopaussille ei. Diagnoosikoodin puute kertoo sitä, että tilaa ei varsinaisesti tunnusteta lääketieteellisesti hoidettavaksi “sairaudeksi”. Kysymys ei ole siitä etteikö ilmiötä olisi, vaan siitä että se ei ole saanut osakseen kovinkaan suurta huomiota eikä myöskään tieteellistä tutkimusta.
Oleellisin ero PMS:n ja perimenopaussin välillä on se, että siinä missä PMS on selkeän syklinen ja oireet tulevat jokseenkin säännöllisesti ennen kuukautisia (ja niiden aikana), eivät perimenopaussin oireet välttämättä ole yhtä selkeässä yhteydessä kiertoon. Usein tästä syystä oireiden yhteyttä hormonitoimintaan kyseenalaistetaan ja ne tulkitaan ensisijaisesti mieliala- tai ihmissuhdeongelmiin, uupumukseen tai stressiin liittyviksi.
Oma tulkintani on, että koska oirekuvat muistuttavat toisiaan, perimenopaussi tulkitaan herkästi iän myötä vaikeutuneeksi PMS:ksi. Rajanveto tilojen välillä tai niiden erottaminen toisistaan ei hoidon kannalta ole kriittistä, sillä oireiden lievittäminen perustuu hyvin samantyyppisiin lainalaisuuksiin. Tärkeintä on se, että tunnistetaan ja tunnustetaan oireet todellisiksi ja sitten lähdetään yksilöllisesti ratkomaan miten niitä voisi parhaiten lievittää.
Mielialavaihtelut kuin murrosiässä - paitsi ilman lennokkaimpia mielihyvän kokemuksia
Tyypillisiä mielialaoireita sekä perimenopaussissa ja PMS:ssä ovat alakuloisuus, ärtyisyys, vihaisuus, itkuisuus ja ahdistuneisuus. Tilaan voi liittyä myös unettomuutta ja toisaalta tarvetta päiväunille, keskittymisvaikeuksia sekä halua vetäytyä omiin oloihini.
“Miksi sä olet aina niin pahalla tuulella?”
Kysymys, jonka moni vastaanotolle hakeutuva potilas on kuullut tai kysynyt itseltään. Ongelmasta kerrotaan jotenkin noloina, mietityttää onko se lainkaan “gynekologista” ja onko mitään järkeä puhua aiheesta lääkärille kun voisi miettiä (parisuhde)terapiaa.
Toinen klassikko on oma järkytys matalasta ärsyyntymiskynnyksestä tai epäennustettavasta toiminnasta kotona. Kaikki kasvatusoppaat on luettu, meditaatiot käytössä ja silti sietokyky lapsen (tai puolison) toiminnalle on nollassa tai jopa miinuksella. Vaikka kyseessä olisi vain sellainen melkoisen tavanomainen arkitilanne, keittiö siivoamatta tai ruoka tekemättä, legoja ja leluja pitkin kämppää tai lapsen omaisuutta (taas) unohtunut jonnekin, on oma reaktio aivan suhteeton ja jopa pelottava.
PMS ja perimenopaussi aiheuttavat molemmat myös fyysisiä oireita
Aineenvaihdunta hidastuu perimenopaussissa ja painonhallinta voi muuttua aiempaa vaikeammaksi. PMS:lle tyypilliset fyysiset oireet kuten turvotukset, suolisto-oireet ja vatsakivut, erilaiset nivel- ja lihassäryt ja iho-ongelmat liittyvät myös perimenopaussiin.
Kuukautisvuodot tyypillisesti runsastuvat ennen kuin loppuvat kokonaan, mutta tämä tapahtuu tavallisesti vasta hyvin lähellä varsinaisia vaihdevuosia. Runsastumisen taustalla voi olla monia tekijöitä, hormonien lisäksi tyypillisesti limakalvon polyyppeja tai kohdun lihaskerroksen hyvänlaatuisia kasvaimia eli myoomia (jotka nekin tosin välillisesti hormonien aikaansaamia) ja runsastuneiden vuotojen takia kannattaakin ainakin kertaalleen käydä gynekologisessa tutkimuksessa. Runsaat vuodot ovat tyypillisesti myös kipeät.
Esivaihdevuosissa kuukautiset tavallisesti niukentuvat nuoruusvuosista ja kierto saattaa lyhentyä. Siinä missä aiemmin tarvitsi tehokkaita suojia 3-4 päivää, nyt runsasta vuotoa onkin ehkä enää vain pari päivää.
Kysymys ei ole hysteriasta vaan hormonitoiminnasta
Hysteria on sana, jonka alkuperä on kohdussa. Sillä viitataan - jokseenkin halventavasti - naisille tyypilliseen psyykkiseen oireiluun, jonka uskottiin aiheutuvan levottomasti vaeltavasta kohdusta. Tavallaanhan tässä oltiin oikeilla jäljillä, mutta ongelma piilee kohdun sijaan munasarjoissa ja niiden tuottamien hormonien muutoksissa.
Olen itse gynekologi, kolmen lapsen äiti ja nelikymppinen nainen. Näen hormonitoiminnan muutokset ammatillisen, mutta myös hyvin henkilökohtaisen linssin läpi. Ymmärrän että lääkärinä minun on mahdollista tuoda ongelmat todelliseksi, validoida ne, ja yksin sillä on suuri merkitys oireiden ja mielen hallinnalle.
Kysymys ei ole siitä etteikö oireilu olisi totta, kysymys on siitä miten siitä on totuttu puhumaan. Kysymys ei ole hysteriasta vaan siitä että hormonitoiminta muuttuu ja kehomme reagoi. Mieliala on biokemiaa ja sen välittäjäaineet ovat hormonitoiminnasta riippuvaisia ja näistä samoista muutoksista aiheutuvat myös fyysiset oireet.
Miten suhtautua hormonaaliseen hoitoon?
Hormonaalinen hoito tasaa kiertoon liittyvään hormonivaihtelun ja siksi hormonaalinen ehkäisy on monelle pelastus PMS-oireisiin! Hormonaalisella lääkityksellä, esimerkiksi pelkällä progestiinihoidolla ilman estrogeenilisää, voidaan helpottaa myös perimenopaussiin liittyvää oireilua. Valtaosalla se on käytössä raskauden ehkäisyyn, kuukautiskipuihin tai runsaisiin vuotoihin eikä iän myötä tapahtuviin muutoksiin omassa hormonitoiminnassa pääse käsiksi lainkaan - sen enempää hyvässä kuin pahassa!
Toiset taas eivät syystä tai toisesta halua tai voi käyttää jatkuvaa hormonaalista lääkitystä. Potilaan toive säilyttää luonnollinen syklisyys on myös meidän lääkärien ymmärrettävä itseisarvona. Vain silloin onnistuu avoin ja arvokas keskustelu siitä, mikä on pienin mahdollinen paha ja millaisella hoidolla saavutetaan paras hyöty-haittasuhde. Myös muita kuin hormonaalisia hoitovaihtoehtoja on, ja elintavoilla pystyy vaikuttamaan valtavasti! Perimenopaussissa levon tarve korostuu, palautuminen vaatii aiempaa enemmän aikaa, ja kofeiiniherkkyys ja alkoholin vaikutus voimistuvat. Liikunnasta ja mahdollisista ruokavaliomuutoksista saatava hyödyt ovat huomattavia eikä näiden merkitystä voi liiaksi korostaa.
Tärkeintä on tieto ja ymmärrys oman kehon toiminnasta. Oireita helpottaa se, että tietää niiden olevan todellisia ja hahmottaa mistä ne johtuvat. Siten pääsee pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten itse pystyy oireiden kanssa parhaiten elämään.
Kirjoittajasta
Aura Pyykönen on kokenut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, joka on omistautunut naisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle. Kolmen lapsen äitinä ja nelikymppisenä naisena hän tuo työhönsä sekä ammatillista asiantuntemusta että henkilökohtaista näkökulmaa, tarjoten empaattisen lähestymistavan hormoniterveyden monimutkaisiin kysymyksiin. Aura on sitoutunut antamaan naisille tietoa omasta kehostaan ja auttamaan heitä navigoimaan elämän eri vaiheita itsevarmasti ja selkeästi. Hänen tavoitteenaan on tehdä jopa vaikeimmin ymmärrettävistä aiheista helposti lähestyttäviä, vahvistaen potilaidensa kokemusten todellisuutta ja edistäen kokonaisvaltaista ja yksilöllistä hoitoa.